Fiktiota Kervyran The Imagined World -maailmasta. Innoituksena ovat Morrowknotin parimuodot ja punaisesta violettiin vaihtuva viimeistely.
Kartanpiirtäjä oli yliviivannut tien, ei määränpäätä.
Sen kulkija huomasi sateen liuottaessa mustetta. Paksun mustan viivan alla kapea reitti yhdisti kaksi merkkiä: punaisen ja violetin. Molempien vieressä oli sama nimi. Morrowknot.
Kulkija oli tullut etsimään ensimmäistä merkkiä. Sen löytyminen kahdesti oli hankalaa. Punainen oli päivän kävelymatkan päässä idässä; violetti näkyi harjanteen toisella puolella, mutta solaa ei ollut merkitty. Risteyksessä vanha opaste osoitti länteen. Sen tyhjä kääntöpuoli oli itäistä tietä kohti.
Kulkija käänsi opasteen. Sään suojassa oli kaksi matalaa ympyrää, joita yhdisti viiva.
Iltaan mennessä itäinen tie päättyi tummaan kiviseinään. Punainen mineraalisuoni kulki sen poikki ja pysähtyi halkeamaan. Kulkija seurasi suonta odottaen suljettua sisäänkäyntiä. Sen sijaan halkeama leveni suojaisaksi käytäväksi, joka kaartui näkymättömiin. Pölyssä oli jalanjälkiä molempiin suuntiin.
Toisella puolella kivi muuttui violetiksi. Pienen suojan vieressä seisoi toinen opaste. Sen etupuolella olivat samat parittaiset ympyrät. Joku oli jättänyt kuivan peiton, vesikannun ja viestin litteän kiven alle:
”Tie on avoin molemmista suunnista. Palauta opaste paikkaan, jossa se näkyy.”
Kaksi merkkiä kuului saman reitin vastakkaisiin päihin. Joku oli halunnut yhteyden unohtuvan.
Aamulla kulkija nosti kiveä palauttaakseen viestin. Alla oli puolikas kartta. Sen revitty reuna sopi kulkijan repussa olevaan arkkiin. Yhdistettyinä palat paljastivat pohjoiseen johtavan tien. Sen päähän joku oli kirjoittanut paikannimen sijaan:
”Jos olet löytänyt molemmat merkit, älä luota länteen osoittavaan opasteeseen.”
Kulkija palasi käytävän läpi risteykseen. Opaste oli käännetty jälleen.
Se osoitti länteen.